Pirjo Aunesluoma, Kaukametsän opisto.
Kansalaisopistoissa on 125 vuoden perinne kestävän elämäntavan puolestapuhujina. Ensimmäinen laki työväenopistoista tuli voimaan 1927 ja korosti kansalaisten sivistämistä. Myöhemmin kansalaisopistoissa on entisestään korostunut kestävän elämäntavan monimuotoisuus ja nykyisessä vapaan sivistystyön laissa (632/1998) onkin määritelty monipuolinen kestävyysajattelu sen tehtäväksi: “Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista.”
Kansalaisopiston opinnoilla voidaan vaikuttaa ihmisten ajattelutapoihin ja asennemuutoksiin, yleissivistykseen, luovuuteen, tiedonhakutaitoihin, itsetuntemukseen, itsetuntoon ja sitä kautta henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja arjessa jaksamiseen (Manninen 2010, 169). Siis sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Kansalaisopistot voivat toimia myös muutosagentteina kulutuskeskeisestä ajattelutavasta irtautumisessa ja merkityksellisen kestävän elämän tavoittelemisessa harrastustoiminnan avulla. Kulutuskeskeisyydestä irtautumisen tavoittelu liittyy yksilötasolla myös ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Kuluttamisenkin pitäisi toteutua planetaarisen kestävyyden rajoissa ja vähempi kuluttaminen säästää myös lompakkoa. Suomalaisten ylikulutuspäivää vietetään 12.4.
Vapaan sivistystyön mahdollisuus on lisätä arvofilosofista pohdintaa kulutuskulttuurimme luonteesta ja nostaa esille ratkaisukeskeistä ajattelua kulutuskulttuurista irtautumisen tueksi. Suomessa ylikulutuspäivä on viime vuosina asettunut maaliskuun loppuun. Se tarkoittaa sitä, että maapallon laskennalliset uusiutuvat luonnonvarat tulivat kulutetuiksi maaliskuun lopussa ja loppuvuoden elämme velaksi ylikuluttaen eri sektoreilla, esimerkiksi elintarvikkeiden, asumisen, liikkumismuotojen, tavaroiden hankkimisen, vapaa-ajan aktiviteettien ja palveluiden hankkimisen suhteen. Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsimme lähes neljä maapalloa kattamaan kulutustamme (WWF). Suomen yhteiskuntana tulisi pyrkiä pois kulutuskeskeisyydestä kohti merkityskeskeisempää yhteiskuntaa (mm. Salonen & Konkka 2022; Helne & Hirvilammi 2017, 42; Salonen 2014).
Tässä arvokasvatustyössä vapaalla sivistystyöllä on merkittävä rooli. Tietoisuuden herättäminen yksilöissä edellyttää ekososiaalisen sivistyksen näkökulmaa ja globaalien ympäristövaikutusten ja ympäristöoikeudenmukaisuuskysymysten esiin nostamista sekä tieteiden välistä yhteistyötä myös rakenteiden tasolla. Yhteiskuntien talous ei saisi kasvaa luonnon kustannuksella. Ilman elinvoimaista luontoa ei tulevaisuudessa ole myöskään ihmistä. Ihminen on riippuvainen luonnon elinvoimasta. Tämän vuoksi talouskasvun vaaliminen tulisi olla vasta kolmantena prioriteettina, siis luonnon oikeuksien, ihmiskunnan ja eliökunnan oikeuksien jälkeen.
Kestävyysajattelun vastuullisuuden, kohtuullisuuden ja ihmistenvälisyyden arvot liittyvät kansalaisopistotyössä konkreettisiin tekoihin paitsi kurssien sisällä, myös kansalaisopistojen toimintakulttuurissa ja johtamisessa. Eri kursseilla on painopisteenä eri kestävyyden näkökulmat, minkä avulla myös kulutuskeskeisyydestä irtautumista voidaan harjoitella vastuullisin teoin: esimerkkeinä tästä ”tuunaaminen” ja kierrätysmateriaalit käsityökursseilla ja terveellistä arkiruokaa halvalla –tyyppiset ruokakurssit mutta myös musiikin tai joogan avulla itsekohtaamisen ja itsetuntemuksen arvot, mitkä liittyvät ihmisen sisäiseen henkiseen kasvuun ja koherenssin tunteen lisäämiseen. Havahduttamista ylikuluttamisen vaikutuksiin tai ilmastomuutosta käsitteleviä teemoja on mahdollista käsitellä kurssien lisäksi esimerkiksi yleisöluentojen avulla. Niissä voidaan tuoda esille myös oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden, moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden arvoja.
Lähteet:
Aunesluoma, Pirjo (2024) Irtautuminen kulutuskeskeisyydestä köyhyystarinoissa. Sosiaalityön Pro Gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Helne, Tuula & Hirvilammi, Tuuli (2017) The Relational Conception of Wellbeing as a Catalyst for the Ecosocial Transition. Teoksessa Aila-Leena Matthies, Kati Närhi (toim.) The Ecosocial Transition of Societies: The Contribution of Social Work and Social Policy. Routledge, 36-53.
Manninen, Jyri (2010) Sopeuttavaa sivistystyötä? Aikuiskasvatus 30 (3), 164–174.
Salonen, Arto (2014) Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014, vol 15.
Salonen, Arto & Konkka, Jyrki (2022) Kansalaisten hyvinvointi kestävyyttä tavoittelevassa yhteiskunnassa. Tiedepolitiikka. A TP 4-2022 Salonen s.7-22 (002).pdf
Vapaan sivistystyön laki 632/1998. Katsottu 31.3.2024. WWF. Verkkosivu. Katsottu 31.3.2024.